Tämä voi nyt kuulostaa hullulta, mutta söin melkein kokonaisen vehnään leivotun leivän. Okei, en nyt sentäs kerralla.
Seassa oli myös kauraa, ja avainsana on taikinajuuri. Juureen leipominen eli taikinan hapattaminen vähentää viljan fruktaanien määrää - näköjään miulle riittävästi myös tällaisen ns. teollisen leivän kohdalla. En nimittäin usko, että leipää on hapatettu pitkiä aikoja, ja ainesosaluettelossakin on maininta hiivasta. (Pidempi hapatusaika tarkoittaa tiettävästi vähemmän fodmapeja.) Joka tapauksessa, miun vatsalleni tämä leipä tässä ja nyt sopi. En uskalla sanoa, mikä tilanne on rukiisen juureen leivotun leivän kanssa - kantsis vissiin kokeilla. Lisätietoa vaikkapa ibs-tietäjä Kate Scarlatan blogissa.
PS. Leivän kanssa sopii smitten kitchenin huoran tapaan tehdyt kananmunat kiirastulessa.
Kaipaan toisinaan pientä suolaista palasta vaikka maksapasteijan tai mätitahnan kanssa, ja pienen ookailun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että tähän juuri sopiva tuote on Le pain des fleursin näkkärit. Tattarinäkkäri on maultaan hyvin mieto (en yleensäkään ymmärrä, miten joidenkin mielestä tattari on kauhean voimakkaan ja pahan makuista??) ja sopii vähän kaiken kanssa. Kastanjaversio taittuu makeaan, ja sen kanssa käy mainiosti hillo tai marmeladikin.
Nämä ovat helppoja syötäviä moniin gluteenittomiin näkkäreihin nähden. Ainesosasia kummassakin on kolme. Usein g-näkkärit tuppaavat olemaan kauhean kovia ja raatelevat kitalaen ja ikenet, ja seassa on lisäksi monesti vehnätärkkelystä. Tärkkelystä ei huvita syödä vain tärkkelyksen tähden, ennemmin vedän vehnää sellaisenaan. Hieman sama pätee lisäaineisiin - ne ovat tarpeen, kun ovat, ja ne ovat usein samoja aineita, joita on ruoassa luonnostaankin, mutta mieluiten toki syön ainekset sellaisenaan, koska ylimääräinen on vain ylimääräistä. Jos näkkärin voi tehdä ilman 20 ainesosan luetteloa, miksi lisätä 17 turhaa ainesta. Pelonlietsonta lisäaineiden suhteen on turhaa, mutta harkinta sallittua.
Kasvisruokaan saa vaihtelua quornilla. Kuutioissa ei ole outoja mausteita tai muutakaan, mikä estäisi fodmappaajaa testaamasta. Vaikka quorn tehdään sienestä, sen ei valmistustavan vuoksi pitäisi sisältää sienten fodmapeja. Quornrouheessa on ohramallasta, jos joku joutuu siitäkin tarkkana olemaan, ja pihveissä mm. sipulia ja vehnää - sipuli on miulle ihan ilmeinen nou-nou, paljon vehnää pahempi. Fileissä ei tiettävästi ole mitään pahista - sitä en tiedä, mitä luontainen aromi sisältää, eli sisältääkö se toisin sanoen kirottua sibeliä.
Olen pitkään etsinyt ruoanlaittoon ja sellaisenaan syötäväksi jogurttia, jossa on juokseva rakenne, mutta joka olisi kuitenkin hieman paksua. En ole siis käyttänyt tätä kypsennettäviin ruokiin, mutta kylmiin kastikkeisiin A+ kreikkalainen sopii loistavasti. Ei liikaa rasvaa, mutta maistuu ja tuntuu hyvältä. Mukana maitohappobakteerit, jee. Tämä sopii sellaiseen Jamien superruokaa -käyttöön, eli korvaamaan jogurtin Jamien kylmissä lisukkeissa!
Voisin taas ruveta höpisemään Jamiestä, mut kun! Jamie ymmärtää, mistä ruoassa on kyse.
Kaura voi suurina määrinä saada vatsan turpoamaan, ja miekin oon saanut sen tuta. Kauramaito piti hylätä, ja huomaan kyllä, että kauraleivän mättäminen vaikuttaa oloon. Se kun on vaan niin hyvää ja halpaa : p Nykyään mie teen useimmiten puuron kaura-riisihiutaleista, koska tykkään riisin takia hieman hyytyvästä rakenteesta ja miedosta mausta. Sopii mainiosti marjapuuroksi!
Viimeisenä ja vähäisimpänä: papaija. Ostin mahdollisimman keltaisen ja vähän pehmeähkön papaijan. Yritin kypsytellä. Maistoin.
Tuli mieleen mango (joka on Suomessa aina vähän liian raakaa ja maistuu raa'alta kalalta, not even kidding), mutta kitkerämpi versio, ja tulin siihen tulokseen, että ei jatkoon. Sori.
Tällaiset hedelmät ovat varmasti hyviä tuoreina siellä, missä ne kasvavat, mutta tänne raakana roudattuna bleeeeehhhhhhh ööööhhhh.
Yritin piilottaa loput papaijat hedelmäsalaattiin ja kermavaahtoon, ja silti kitkeryys paistoi läpi! Jätän tästedes muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti