sunnuntai 23. elokuuta 2015

Herkkujen Suomen satoa aka pitkä rävellys

Tanan on tuomiopaiva.

Eilen käväisin Herkkujen Suomi -tapahtumassa yllättymässä positiivisesti. Yleensäkin tsekkaan kaikenlaiset ruokatapahtumat ja uutuustuotteet ihan vain siltä varalta, että miullekin löytyisi jotain. Teksti vilisee linkkejä, ettei teijän tarvihe käyvä ite ehtimään.




Kotiseutu oli hyvin edustettuna, vaikka olisi voinut olla paremminkin. Polvijärven LiPan juustoa olisi saanut karajalanpiirakoiden päällisenä, Vuonoksen jäätelöä löytyi useampaa makua ja Porokylän leipomo kauppasi uutuutena voisilmäpullia. Aiemmasta kokemuksesta tiedän kehua (kuulemma vain ravintoloihin toimitettavaa) LiPan juustoa, ja maistoin (pallollisen, onko se enää maistelua) Vuonoksen ihanan täyteläistä kookoskermajätskiä (ja hei, vähän lipaisin myös kaverin olutjäätelöä, joka oli kiehtova kokemus. Oluen ja jäätelön ystäville, vain tositarkoituksella.) Porokylän pulliakin oli pakko ostaa, koska olen hulluna makeisiin leivonnaisiin. Käytin pullan kotosalla mikrossa ennen herkuttelua, ja se oli mukavan mehevä ja pehmeä. Pullat - etenkin gluteenittomat - tahtovat kuivahtaa herkästi, mutta tässä näkyy tuotekehittelyn tulos. Voita ja sokeria ei ole säästelty, joten pulla on maukas ja näyttääkin houkuttelevalta.

Vuonoksen jäätelö on kiehtova tapaus, sillä saan usein vähälaktoosisesta tai laktoosittomastakin jäätelöstä oireita. Tilan homogenoimattomasta maidosta tehty lisäaineeton jäätelö kuitenkin uppoaa ongelmitta. En todellakaan tiedä, onko kyse laktoosista, rasvan pilkkomisesta vai lisäaineista, mutta täytyy muistaa kotona käydessä ostaa tätä. Vuonos kuuluu laajaan Maatalon jäätelö -konseptiin, joten kannattaa tutustua, vaikkei asuisi tai vierailisikaan Pohjois-Karjalassa.

Lisäksi poistin Vuohelan Herkun uutuusjauhoseoksia: blini-, pizza- ja piirakkapohja- ja pulla- ja munkkijauhot sekä tattarijälkiuunileipää, joka on muuten aivan taivaallista hieman mikrossa lämmitettynä. Jauhoista lisää tuonnempana.
Kuvan basilikat löytyivät Aurinkotarhoilta, jolta sai tarjoushintaan kurkkua, yrttejä ja salaatteja.
Mies intoutui ostamaan porogrillimakkaroita Lapin Kaamoslihalta. Makkaroissa on poroa ja villisikaa eikä edes pitkää litaniaa sipulia ja valkosipulia, uskomatonta!
Niin, ja söinhän mie Makulihan Salarakas-makkaroitakin mausteista huolimatta (ja melko lailla oireitta, eli määrät olivat kohtuullisia.) Maistelin monen monta juustoa ja makkaraa, enkä muistakaan kaikkia. Valikoimat olivat huimaavan hyvät ja tapahtumasta jäi kirjaimellisesti hyvä maku suuhun, kjeh kjeh.

Lähiruoka ja pientuottajat on sellainen trendi, johon soisin kaikkien hurahtavan.

MUTTA SIITÄ PITSASTA.

En ole leiponut pitsua sitten fodmap-ruokavalion aloituksen, vaikka ulkona olen sitä syönytkin. Pohjan tekeminen on tuntunut jotenkin mahdottomalta haasteelta, kun hiivaleivonnaiset on täysin mysteeri miulle ja gluteeniton leivonta taas on vähän semmosta ja tämmöstä. Ikinä ei tiedä lopputuloksesta.

Vuohelalta tulee uutuutena pizza- ja piirakkataikinaseos, jota kokeilin pitsanhimoissani tänään, kun nyt vielä halavalla sai. Jauhoissa on pääraaka-aineina riisiä, tapiokaa ja gluteenitonta kauraa.
Jauhoseokseen lisätään kuivahiivaa, vettä ja runsaasti öljyä, sekoitetaan, annetaan levätä (ohjeen mukaan jääkaapissa, mutta mie annoin olla pöydällä liinan alla), alustetaan ja levitetään pellille. Puolen tunnin levon jälkeen taikina oli kuohkeaa ja yllättävän helposti käsiteltävää. Käytin ohjeen mukaisesti vehnättömiä jauhoja apuna taikinan alustamisessa ja levittämisessä. Pitsaa tuli pellillinen, eikä edes tarvinnut kauheasti venytellä ja nuukailla.

Täytteistä: keittelin kasaan luomutomaattimurskasta, viinistä ja soijakastikkeesta soosin, johon lisäsin suolaa, sokeria, pippuria. paprikaa ja yrttejä. Päälle tuli tonnikalaa, oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, tuoretta pinaattia, miehelle cashew-pähkinöitä (VAROITUS! High fodmap!) ja kuorrutukseksi mozzarella-juustoraastetta. Sekalainen seurakunta, tiijjän.
Paistoin, kunnes juusto sai väriä ja lisäsin lopuksi tuoretta basilikaa ja valkosipulirypsiöljyä.
Öljyistä olen kokenut Neito-merkin hyväksi, mutta mitäs hyvää mie eilen maistoinkaan (ranskalaisten kera!)... Villinä veikkauksena Virginon valkosipulirypsiöljy? Valkosibaleöljy on parhaimmillaan, kun sen lisää lopuksi kypsään ruokaan. Kuumennus muuttaa makua aika radikaalisti.

...Sivun yläreunan kuvasta ei taaskaan välity, että ruoka näytti oikeasti ihan kypsältä ja houkuttelevalta. Kiitti vaan, Lumia.

Pitsapohja oli rapsakka ja ohkainen sekä yllättävän maukas! Monitasoinen maku tullee kaurasta, sillä riisi ja tapioka nyt eivät tyypillisesti ole kovin voimakkaita. Piirakkataikinana tämä menisi aivan loistavasti suolaisiin piiraisiin.

Maku ja rakenne olivat hyvät, ja suosittelen etenkin niille, joilla jauhopeukalo on keskellä kämmentä sekä niille, jotka haluavat taata onnistumisen vaikkapa juhliin leipoessaan.
Uskallan veikata, että seos maksaa kaupassa kohtalaisen paljon, eli pitsalle tulee herkästi hintaa. Niin tosin on jokaisen vehnättömän leivonnaisen kanssa, eikä pitsaa tarvitse joka viikko olla tekemässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti